Sarjakuvissa hahmojen suunnittelu on monivaiheinen prosessi. Erityisen tarkka saa olla pitkissä albumeissa ja Suomen Suurin Kommunisti 240 sivun pituudellaan on sitä, jos ei muuta. Samalla se kertoo tietystä ajasta ja paikasta, eli Suomesta ja Neuvostoliitosta 1918-1939 välisenä aikana.

Koska hahmoni ovat historiallisia henkilöitä, minulla on ollu käytössä heistä valokuvia. Joidenkin kohdalla niitä löytyy paljon, toisten kohdalla on ihme löytää yksi suttuinen kuva ihmisen koko elämän ajalta. Siitä saa sitten koittaa etsiä tunnistettavia piirteitä joiden pohjalta luoda hahmo kaikkine ikävaiheineen.

Valokuvien orjallinen käyttö ei toimi suoraan sarjakuvassa. Ihmiset muuttuvat, vaihtavat hiustyyliä ja vanhenevat. Mutta sarjakuvan hahmojen on oltava heti tunnistettavia, että lukija pysyy kärryillä siitä kenestä puhutaan. Varsinkin kun ajan vaatetus on ollut enemmän yhdenmukaisuutta kuin yksilöllisyyttä korostavaa, on nähtävä vaivaa hahmojen tunnistettavuuden eteen.

Vaatetus tuokin ihan eri elementin hahmoihin. Hahmot eivät voi olla 1930-luvulla vuoden 1920 muodissa. Tunne tarinasta tietyssä ajassa ja paikassa tarvitsee tunnistettavia tavaroita, rakennuksia ja vaatetusta. Tätä varten olen viettänyt monet illat kirjastossa etsien valokuvia eri aikakausilta, Suomesta, Venäjältä ja Ruotsista. Näin poliisien uniformut, kauan sitten tuhotut rakennukset, katukuvat ja myös vaatteet löytyvät.

Vaikka tyylien on vaihduttava, onneksi on värit. Värisuunnittelun olen tehnyt puuväreillä, värittämällä kopioita valmiista sivuista samalla kun katson telkkua. Kullekin hahmolle olen päättänyt omat värit siitä rajallisesta paletista, mitä koko sarjakuvaa varten olen valikoinut.