Poika oli yksi lempihahmoistani piirtää, vaikka ihmisenä en varmaan olisi pitänyt hänestä. Kun mietin hänen persoonaansa ja valintojaan, oli silmiinpistävää että hän selvisi jokaisesta vaikeasta tilanteestaan valehtelemalla. Se näkyy myös siinä miten kuvaan hänet.

Toisaalta hänen toimintansa oli ymmärrettävää. Hänen kunnianhimonsa ja halunsa olla jotain suurta ylitti täysin ne mahdollisuudet mitä hän omasta taustastaan oli saanut. Hänen isänsä esti häntä käymästä kouluja loppuun ja laittoi hänet sen sijaan rengiksi naapuritaloon. Hän eli kouluttamattomana luokkayhteiskunnassa, jossa punaiset olivat niitä harvoja avoimia reittejä parantaa omaa asemaansa. Nykymaailmassa hän olisi saattanut tehdä täysin erilaisia valintoja.

Voin sanoa, että tätä tarinaa tehdessä Hanna Malm vei sydämeni. Hän oli peloton taistelija, joka rikkoi elinaikanaan monta lasikattoa ja miehistä egoa. Ennenkuin tarina edes alkaa hän on jo saanut aviottoman lapsen ja antanut tämän pois tehdäkseen poliittista työtä. Hän on edennyt maan ylimpään virkaan, johtaen ulkoasiain ministeriötä valtuutettu Haapalaisen kanslistina.

Myöhemmin Neuvostoliitossa hän myös oli niitä harvoja, jotka aktiivisesti puhuivat sotaa vastaan kun Stalin suunnitteli hyökkäystä Suomeen. Mutta joo, minun sankarini.

Hanna Malmista on hyvin vähän kuvia, eikä yhtään nuorena. Valitsin tähän kuvan, jossa hän pitelee kivääriä. Kokonainen valokuva löytyy Kansan Arkistosta.

Tein vastikään kuvat hahmoista albumin alkuun kuvausten kanssa. Ja ajattelin laittaa heistä vähän tännekin. Käyn läpi hahmot esiintymisjärjestyksessä.

Ensimmäisenä tarinassa näyttämölle astuu Yrjö Sirola. Hän on myös vanhin hahmoistani, ollen tarinan alussa 42 vuotias sisäasiainministeri kansanvaltuustossa. Hän oli papin poika ja viettänyt useita vuosia Yhdysvalloissa radikalisoituen siellä poliittisesti.

Kun mietin Sirolan, ja muidenkin hahmojeni luonnetta, lähdin liikkeelle siitä mitä valintoja hän oli tehnyt ja miten muut reagoivat häneen. Luin myös hänen kirjoituksiaan, hän on mm. ollut suomentamassa Kansainvälisen meille. Yrjöstä tein vähän höpsön ja herkän vanhemman miehen. Idealistin, joka uskoo hyvään toisissa joskus jopa sinisilmäisesti. Harmillisesti historiaa kuvatessa harvemmin kirjoitetaan kauheasti luonteista, vaikka niillä voi olla hyvinkin suuri vaikutus tapahtumien kulkuun.

Mitä ulkomuotoon tulee, sarjakuvassa nopea tunnistaminen on hahmojen kohdalla erittäin tärkeää. Siitä syystä minun oli luotava ulkomuoto, joka pysyy samana vaikka hahmot vanhenevat. Samoin heidät on erotettava toisistaan. Eli tässä(kin) asiassa tarina ja muoto määräävät enemmän kuin todellisuus.

Olen tällä viikolla aloittanut vihdoin väritykset ja tekstaukset albumin ensimmäiselle osalle, joten sen kunniaksi esittelen taas vähän prosessiani.

Päädyin lopulta käyttämään vain punaista väriä. Tämä siksi, että kun hahmoja ja yksityiskohtia on paljon, jokainen laajempi väriyhdistelmä mitä käytin päätyi liian sekavaksi. Tekstaukset teen suoraan taitto-ohjelmassa, koska olen auttamattoman huono oikeinkirjoituksessa ja tekstauksessa. Niitä on siis helppo korjailla jälkeenpäin :D

Tässä kohtauksessa esittelen kaksi hahmoa. Hanna Malmin, sekä Arvo Tuomisen. Tilanne on oikea historiallinen tapahtuma ja yllättävän merkittävä, se myös kuvaa kummankin perusluonteen, motiivit ja toimintatavat. Mutta koko juttu on silti fiktiota.

Se mitä alunperin tiesin oli:

a) Hanna Malm ja Arvo 'Poika' Tuominen tapasivat Kansan Uuutisissa, jossa Tuominen työskenteli avustajana.

b) Heidän julkaisemassa lehdessä Tuominen on 'päätoimittaja' ja Hanna Malm on 'aputyttö'.

c) Hanna Malm on aiemmin toiminut hallituksessa kanslistina, hän on vanhempi, kokeneempi ja tullut Tampereelle agitaattorina.

Se, miten kuvaan nämä tosiasiat on keksittyä - samoin kuin se, että valitsin kuvata ne ylipäätään. Tapahtumia on monia, valikoimalla tietoa luon tarinan mutta samalla myös vääristän tietoa.