Suomen Suurin Kommunisti

Submitted by nallem on Wed, 12/02/2015 - 11:00

Olen nyt työstänyt tätä albumia vuoden 2015 alusta asti. Homma alkoi tiedonkeräämisellä ja taustatyöllä. Kesällä alkoi hahmottua käsikirjoitus. Nyt sitten oon syksyllä aloittanut luonnostelut, jotka on edenneet hitaasti mutta varmasti. Ja kun sain tarpeeksi etumatkaa, aloitin myös tussaukset. Vielä pitkään aikaan en siirry tekstityksiin tai väritykseen, mutta ajattelin jakaa jotain koko prosessista sillä se vie suurimman osan mun ajattelusta.

Olen tässä miettinyt seuraavan albumin kuvakieltä ja kokeillut vähän eri juttuja. Nämä ovat vanhojen valokuvien avulla tehtyjä - piti ottaa aihe jostain. Ensimmäinen on Neuvostoliitosta 1920 luvulla (kuvaajaa en saanut selville) ja toinen on Kalliosta Signe Branderin ottamana.

Nämä ovat Arvo Poika Tuomisesta, aikoinaan kuuluisa kommunisti ja yksi tarinan hahmo.

Tämä on suunnittelukuvia seuraavaan sarjakuva-albumiin. Alan hiljalleen olla tyytyväisempi muotokieleen. Tämä on myös ensimmäisiä omia kompositioita mitä oon tehnyt valmiiksi. Se ei välttämättä ees tuu itse albumiin, mutta auttaa mua hahmottamaan tunnelmaa ja myös hyvä tapa testata ideoita.

Moni varmaan tunnistaa oikeanpuolisen kuvan, se on variaatio Lazar Markovich Lissitzkyn teoksesta "Клином красным бей белых!" Musta se on aina näyttäny sille että musta mörkö syö punaista kolmiota.

Taas kokeiluja albumia varten, tästä tuli ehkä liian värikäs

Menneitä aikoja ja ihmisiä piirtämässä, pakko käyttää valokuvia

Tarina alkaa Suomen sisällissodasta ja tämä kohtaus on Tampereen taisteluista. Tarinassa on useita keskeisiä hahmoja yhden päähenkilön sijasta. Tässä Hanna Malm ja Arvo Tuominen - molemmat historiallisia henkilöitä.

Tyyli on hyvin erilaista kuin mitä aiemmin olen tehnyt -- ei karhuja tällä kertaa :)

Valitsin tämän kohtauksen, kun huomasin että aloin vihdoin rentoutua piirtämisen kanssa ja monia ideoita mitä kehittelen myöhemmin vielä pitemmälle tulee esille kuten vinojen ruutujen käyttö.

Tussiversiot tulevat näkyviin hiiren ollessa kuvan päällä. Toivon mukaan toimii kaikilla selaimilla. Ja nää ei ole mitenkään korjailtuja eli valmiiseen jälkeen on vielä pitkä matka!



Sarjakuvissa hahmojen suunnittelu on monivaiheinen prosessi. Erityisen tarkka saa olla pitkissä albumeissa ja Suomen Suurin Kommunisti 240 sivun pituudellaan on sitä, jos ei muuta. Samalla se kertoo tietystä ajasta ja paikasta, eli Suomesta ja Neuvostoliitosta 1918-1939 välisenä aikana.

Työpöydän yläpuolella löytyy referenssikuvat olennaisille hahmoille

Koska hahmoni ovat historiallisia henkilöitä, minulla on ollu käytössä heistä valokuvia. Joidenkin kohdalla niitä löytyy paljon, toisten kohdalla on ihme löytää yksi suttuinen kuva ihmisen koko elämän ajalta. Siitä saa sitten koittaa etsiä tunnistettavia piirteitä joiden pohjalta luoda hahmo kaikkine ikävaiheineen.

Yrjö Sirola albumin alussa ja lopussa.

Valokuvien orjallinen käyttö ei toimi suoraan sarjakuvassa. Ihmiset muuttuvat, vaihtavat hiustyyliä ja vanhenevat. Mutta sarjakuvan hahmojen on oltava heti tunnistettavia, että lukija pysyy kärryillä siitä kenestä puhutaan. Varsinkin kun ajan vaatetus on ollut enemmän yhdenmukaisuutta kuin yksilöllisyyttä korostavaa, on nähtävä vaivaa hahmojen tunnistettavuuden eteen.

Fererenssikuvia muodista.

Vaatetus tuokin ihan eri elementin hahmoihin. Hahmot eivät voi olla 1930-luvulla vuoden 1920 muodissa. Tunne tarinasta tietyssä ajassa ja paikassa tarvitsee tunnistettavia tavaroita, rakennuksia ja vaatetusta. Tätä varten olen viettänyt monet illat kirjastossa etsien valokuvia eri aikakausilta, Suomesta, Venäjältä ja Ruotsista. Näin poliisien uniformut, kauan sitten tuhotut rakennukset, katukuvat ja myös vaatteet löytyvät.

Puuvärillä väritettyjä hahmoja, värisuunnittelua.

Vaikka tyylien on vaihduttava, onneksi on värit. Värisuunnittelun olen tehnyt puuväreillä, värittämällä kopioita valmiista sivuista samalla kun katson telkkua. Kullekin hahmolle olen päättänyt omat värit siitä rajallisesta paletista, mitä koko sarjakuvaa varten olen valikoinut.

Olen tällä viikolla aloittanut vihdoin väritykset ja tekstaukset albumin ensimmäiselle osalle, joten sen kunniaksi esittelen taas vähän prosessiani.

Päädyin lopulta käyttämään vain punaista väriä. Tämä siksi, että kun hahmoja ja yksityiskohtia on paljon, jokainen laajempi väriyhdistelmä mitä käytin päätyi liian sekavaksi. Tekstaukset teen suoraan taitto-ohjelmassa, koska olen auttamattoman huono oikeinkirjoituksessa ja tekstauksessa. Niitä on siis helppo korjailla jälkeenpäin :D

Tässä kohtauksessa esittelen kaksi hahmoa. Hanna Malmin, sekä Arvo Tuomisen. Tilanne on oikea historiallinen tapahtuma ja yllättävän merkittävä, se myös kuvaa kummankin perusluonteen, motiivit ja toimintatavat. Mutta koko juttu on silti fiktiota.

Se mitä alunperin tiesin oli:

a) Hanna Malm ja Arvo 'Poika' Tuominen tapasivat Kansan Uuutisissa, jossa Tuominen työskenteli avustajana.

b) Heidän julkaisemassa lehdessä Tuominen on 'päätoimittaja' ja Hanna Malm on 'aputyttö'.

c) Hanna Malm on aiemmin toiminut hallituksessa kanslistina, hän on vanhempi, kokeneempi ja tullut Tampereelle agitaattorina.

Se, miten kuvaan nämä tosiasiat on keksittyä - samoin kuin se, että valitsin kuvata ne ylipäätään. Tapahtumia on monia, valikoimalla tietoa luon tarinan mutta samalla myös vääristän tietoa.

 

Tein vastikään kuvat hahmoista albumin alkuun kuvausten kanssa. Ja ajattelin laittaa heistä vähän tännekin. Käyn läpi hahmot esiintymisjärjestyksessä.

Ensimmäisenä tarinassa näyttämölle astuu Yrjö Sirola. Hän on myös vanhin hahmoistani, ollen tarinan alussa 42 vuotias sisäasiainministeri kansanvaltuustossa. Hän oli papin poika ja viettänyt useita vuosia Yhdysvalloissa radikalisoituen siellä poliittisesti.

Kun mietin Sirolan, ja muidenkin hahmojeni luonnetta, lähdin liikkeelle siitä mitä valintoja hän oli tehnyt ja miten muut reagoivat häneen. Luin myös hänen kirjoituksiaan, hän on mm. ollut suomentamassa Kansainvälisen meille. Yrjöstä tein vähän höpsön ja herkän vanhemman miehen. Idealistin, joka uskoo hyvään toisissa joskus jopa sinisilmäisesti. Harmillisesti historiaa kuvatessa harvemmin kirjoitetaan kauheasti luonteista, vaikka niillä voi olla hyvinkin suuri vaikutus tapahtumien kulkuun.

Mitä ulkomuotoon tulee, sarjakuvassa nopea tunnistaminen on hahmojen kohdalla erittäin tärkeää. Siitä syystä minun oli luotava ulkomuoto, joka pysyy samana vaikka hahmot vanhenevat. Samoin heidät on erotettava toisistaan. Eli tässä(kin) asiassa tarina ja muoto määräävät enemmän kuin todellisuus.

Voin sanoa, että tätä tarinaa tehdessä Hanna Malm vei sydämeni. Hän oli peloton taistelija, joka rikkoi elinaikanaan monta lasikattoa ja miehistä egoa. Ennenkuin tarina edes alkaa hän on jo saanut aviottoman lapsen ja antanut tämän pois tehdäkseen poliittista työtä. Hän on edennyt maan ylimpään virkaan, johtaen ulkoasiain ministeriötä valtuutettu Haapalaisen kanslistina.

Myöhemmin Neuvostoliitossa hän myös oli niitä harvoja, jotka aktiivisesti puhuivat sotaa vastaan kun Stalin suunnitteli hyökkäystä Suomeen. Mutta joo, minun sankarini.

Hanna Malmista on hyvin vähän kuvia, eikä yhtään nuorena. Valitsin tähän kuvan, jossa hän pitelee kivääriä. Kokonainen valokuva löytyy Kansan Arkistosta.

Poika oli yksi lempihahmoistani piirtää, vaikka ihmisenä en varmaan olisi pitänyt hänestä. Kun mietin hänen persoonaansa ja valintojaan, oli silmiinpistävää että hän selvisi jokaisesta vaikeasta tilanteestaan valehtelemalla. Se näkyy myös siinä miten kuvaan hänet.

Toisaalta hänen toimintansa oli ymmärrettävää. Hänen kunnianhimonsa ja halunsa olla jotain suurta ylitti täysin ne mahdollisuudet mitä hän omasta taustastaan oli saanut. Hänen isänsä esti häntä käymästä kouluja loppuun ja laittoi hänet sen sijaan rengiksi naapuritaloon. Hän eli kouluttamattomana luokkayhteiskunnassa, jossa punaiset olivat niitä harvoja avoimia reittejä parantaa omaa asemaansa. Nykymaailmassa hän olisi saattanut tehdä täysin erilaisia valintoja.

Otto Wille Kuusinen on varmasti kuuluisin hahmoistani. Hän oli myös monella tapaa vaikein. En oikein saanut hänestä otetta henkilönä, ehkä suuresti sen takia että hän oli itse poistanut itseään koskevia tietoja arkistoista Neuvostoliitossa jolloin hänen tekojaan ja ajatuksia voi vain arvailla. Samoin hän on myös jakanut ihmisiä todella vahvasti tehtyään yhteistyötä Stalinin kanssa. Hän oli yksinkertaisesti niin kunnianhimoinen, että häneen ei voi suhtautua neutraalisti. Samoin muilla on jälkeenpäin ollut syytä irrottautua hänestä, kun Stalinin hirmuteot tulivat tietoon.

Omassa tarinassani hän päätyy enemmän pahiksen rooliin, siihen hän sopiikin. Kuusisen loosunki eli motto oli Suomen valloitus keinolla millä hyvänsä.

Kuusinen kirjoitti mm. Suomen perustuslain punaisille, Hänellä oli suomalaisittain merkittävä ura, päätyen lopulta Neuvostoliiton johtavaan elimeen, politbyroon. Hän oli myös merkittävä kirjailija ja runoilija. Olet todennäköisesti kuullut hänen sanoittamia vasemmistolaisia lauluja.

Yksi iso inspiraatio albumille on Neuvostoliiton alkuaikojen taide. Monien taiteilijoiden kohtalo oli joutua Stalinin puhdistuksiin. Stalinin myötä myös Neuvostoliiton taide menetti vapautensa ja vallankumouksellisen voimansa. Mutta sitä ennen taiteilijat olivat taistelleet ennennäkemättömästä vapaudesta muun kansan mukana.

detail of black square, by Malovich
Yksityiskohta, Musta neliö, 1915. Malevich

Samaan aikaan kun kommunistit ja anarkistit pyrkivät tuomaan tsaarinvaltaa alas, Malevich maalasi mustan nelilönsä joka räjäytti taidekentän. Teos oli alunperin ripustettu ikonin paikalle huoneessa - eli uskonnon ja jumaluuden. Myöhemmin mustia neliöitä tuli lisää, samoin kuin ympyröitä ja ristejä. Tehdessäni albumia varten taustatyötä, minulla oli suuri ilo nähdä yksi näistä neliöistä ja yllätyin, että eihän se ollutkaan musta.

En tiedä oliko työn alkuperäinen tarkoitus että värit sen alta paistaisivat ajan myötä läpi, vai onko kyseessä vain huonolaatuisten maalien käyttö (taiteilijat ovat olleet köyhiä ennenkin). Joka tapauksessa ajatus, että teos elää ja muuttuu tarkoituksenmukaisesti vuosikymmenien saatossa on jotenkin kiehtova. Varsinkin, kun mustan alta paljastuu värejä.

Musta neliö ei kuitenkaan ollut ainut hieno teos ajalta. Nykyään kun ajattelee Neuvostoliiton taidetta, ajattelee täysin propagandan tarpeille valjastettua tyyliteltyä, jopa sarjakuvamaista ilmaisua. Mutta futuristien taideprojekti oli tehdä taiteesta teollista ja tuoda se massoille. Tuoda vallankumous taiteen sisälle.

Tämä vallankumous joka johti kaikkeen kahvikuppien designista utopistisiin rakennelmiin, kirjakansiin ja elokuvajulisteisiin. Nykyään meille taide-design on itsestäänselvyys, tyylisuuntia on loputtomiin. Samoin kuin taiteen tuominen "massoille", eli taiteen massatuotanto. Futuristien utopia toteutui, vaikka he itse eivät päässeet sitä näkemään.

Itse lainasin useita teoksia albumiini, mutta myös pyrin tuomaan samaa linjojen ja liikkeen tuntua ruutuihin ja puhekupliin. Taide kuvaa aina aikaansa - ei sitä miten me näemme jossakin ajassa eläneet ihmiset, vaan sitä miten he itse näkivät aikansa. He elivät tulevaisuutta, maailmassa missä kaikki oli mahdollista ja matka vei nopeutuvaa vauhtia eteenpäin.

Ja vielä lopuksi: Jos satutte matkustamaan Moskovaan, suosittelen lämpimästi Tretyakov Galleriaa. Niitä on kaksi, toisessa on perinteistä taidetta ja toisessa vallankumouksen. Ero niiden välillä on räjähdysmäinen.

Albumi alkaa olla jotakuinkin valmis ja se julkaistaan ensikuussa. Lisää tietoa seuraa myöhemmin, mutta tässä alkajaisiksi kansikuva